Vakavan sairauden yhteydessä on täysin luonnollista, että seksuaalisuus jää taka-alalle ihmisen suunnatessa energiansa paranemiseen ja arjessa jaksamiseen. Sairaus voi aiheuttaa seksuaalisuuden toteuttamiselle myös fyysisiä esteitä, jotka kuitenkin voivat olla ohimeneviä, kuten monien leikkausten tai lääkehoitojen tapauksissa. Seksuaalisuuden toteutumista haastavat usein myös psyykkiset tekijät, kuten pelko omasta tulevaisuudesta tai huoli läheisten jaksamisesta. Haluttomuus onkin tässä elämän vaiheessa hyvin normaalia.
Sairastuminen haastaa usein pohtimaan oman elämän mielekkyyttä ja omaa arvomaailmaa. On ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi syövästä parannuttuaan järjestäneet elämänsä aivan uudella tavalla keskittyen elämässään täysin uudenlaisiin asioihin. Monet vakavan sairauden läpikäyneet osaavatkin vastata kysymykseen ”mitä hyvää tämä sairaus on minulle tuonut?”. Sairaus voi esimerkiksi auttaa löytämään mieluisamman ajan jaon työn ja perheen väliltä, tai tuoda rohkeuden toteuttaa haaveiksi jääneitä unelmia. Joskus sairastuminen voi olla myös mahdollisuus jollekin täysin uudelle.
Suhteessa elävillä sairaus voi vahvistaa suhdetta, mikäli kumppanit tukevat toisiaan – niin henkisesti kuin konkreettisella läsnäololla, esimerkiksi saattamalla sairastavan osapuolen tämän lääkärikäynneille. Monet kumppanit ovat kertoneet sairauden vahvistaneen suhdetta ja lisänneen arvostuksen tunnetta toisiaan kohtaan. Vakavan ja parantumattoman sairauden yhteydessä suhteen muuttuminen hoivasuhteeksi on normaalia, mutta lyhempiaikaisen sairauden tapauksessa ylikorostunut hoivaaminen voi muuntaa kumppaneiden roolit hoidettavaksi ja hoivaajaksi, mikä usein latistaa seksuaalielämän.
Sairauden aihettama haluttomuus
Sairauden aikainen ja jälkeinen haluttomuus on hyvin yleistä. Haluttomuus voi syntyä yksinkertaisesti siitä syystä, että sairauden aikana vallinneeseen seksittömyyteen on totuttu. Haluttomuuden taustalla voi olla myös syvempiä syitä, kuten huolia tai pelkoja.
Suhteen sairauden aikainen seksittömyys on voinut aiheutua sairauden tuomista fyysistä rajoitteista. Pitkään jatkuessaan seksittömyys voi muodostua suhteen normaalitilaksi, jolloin halun uudelleenlöytäminen parantumisenkin jälkeen saattaa olla vaikeaa. Tällöin avoin keskustelu kumppaneiden välillä on ensimmäinen työväline tilanteen purkamiseen. Yleensä ne kumppanit, jotka ovat jaksaneet taistella yhdessä sairautta vastaan ja kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan toisilleen, uudelleenlöytävät todennäköisemmin suhteen seksuaalisuutensakin helpommin. Mikäli suhde on ennen sairastumista ollut onnellinen ja seksuaalinen, se todennäköisimmin myös palautuu sellaiseksi sairauden päätyttyä. Halun löytämiseen voi käyttää aistillisuutta, hellyysharjoituksia tai erilaisia apuvälineitä. Seksuaaliterapeutin vastaanotolta voitte saada erilaisia keskusteluharjoituksia, aistillisuus- ja hellyysharjoitteita sekä neuvoja apuvälineiden hankinnassa.
Haluttomuuden syyt voivat kuitenkin olla syvemmällä, jolloin apuvälineet, voiteet tai harjoitukset eivät siihen auta. Sairausprosessin aikana sanomatta jääneet tunteet – pettymys, pelko ja yksinäisyys – voivat oireilla haluttomuutena. Esimerkiksi pelko toisen menettämisestä voi verhoutua etäiseksi käytökseksi, pettymys voi näyttäytyä vihaisena läsnäolona tai suhteen vahvin osapuoli ei ole päässyt puhumaan huolistaan. Vaikka nämä pettymyksen tai huolen aiheet olisivatkin sairauden aikana jääneet sanomatta, ei niitä ole myöhäistä sanoa nyt. Näiden tunteiden läpikäyminen auttaa löytämään suhteen avoimuuden ja luottamuksen, ja sitä kautta myös seksuaalisuuden. Avoimen keskusteluyhteyden löytäminen voi helpottua terapeutin avulla.
Pohdintatehtävä
Mitä sinä voisit tehdä, jotta suhteessanne säilyisi avoin keskusteluyhteys?
Mitä tämä sairaus on tehnyt suhteellenne tai parisuhteellemme?
Oletko kysynyt kumppaniltasi, mikä on hänen suurin huolensa?
Mikä sinua pelottaa eniten?
Mitä kaipaat juuri tällä hetkellä kumppaniltasi?
Mistä olet kiitollinen kumppanillesi?
Millä tavoin olet ottanut huomioon kumppanisi?